Pesäpuu palaa

Katri Valan runous, joka aikoinaan yleni kuin eksoottinen kukka suomalaisen runouden mullasta, on tässä uudessa kokoelmassa juurtunut täysin omaan aikaansa. Katri Valan laulu soi nyt yhtä aistimusherkkänä, yhtä elämänlämpimänä kuin ennenkin, mutta entistään sisäistyneempänä, näkemysvoimaisempana, tunnoiltaan väkevämpänä ja ilmaisultaan täyteläisempänä.

Tuskin kukaan nykyisistä runoilijoistamme on tilittänyt suhdettaan tämän hetken maailmaan yhtä ehdottomasti kuin Katri Vala. Runoilijan ajatukset kiertävät maata kuin linnut palavaa pesäpuuta tähyten pesien tuhoojia ja huutaen taistelun kovaa laulua. Hän tajuaa vavahduttavasti puhdistavan hävityksen, missä ihmisyys on valinkauhassa, äitinä hän tuntee tuskallisen avuttomuutensa lapsensa edessä, mutta hän laulaa sittenkin maan autuudesta ja itämisen ja auringon mysteeriosta.

»Pesäpuu palaa» on Katri Valan runouden vakuuttavin saavutus, suppeudessaan suuri runokokoelma, tämän hetken hienointa lyriikkaa. Tapio Tapiovaaran herkästi runoilijan intuitiota myötäilevät välivignetit tehostavat runojen väkevää symboolikieltä.